Kevääntuloa katsomassa

Tehtiin viime sunnuntaina miniretki poikien kanssa kevääntuloa katsomaan. Meidän perheen kohdalle osunut vatsatauti oli onneksi nopeaa sorttia ja sunnuntaiksi potilas oli jo parantunut retkikuntoon. Eväät vaan siis mukaan ja matkaan!

Ajoimme katsomaan virtaavaa vettä  ja tuon kosken kuohut oli kyllä mahtavat. 

Vesi putoaa 46 metrin korkeudelta kosken alla olevaan rotkolaaksoon. Alue on   luonnonsuojelualuetta.

 Olemme käyneet samaisessa paikassa muutama vuosi aikaisemmin, mutta silloin oli jo toukokuu pitkällä ja vettä ei ollut enää kovinkaan paljon. Mutta nyt olimme ehkä vähän liian ajoissa liikkeellä: paikka on tosi varjoisa joten siellä oli vielä paljon lunta ja paikalla olevat puuportaat oli vielä lumiset ja tosi liukkaat. Paras aika tuolle retkelle olisi varmaan toukokuun puolessavälissä, jolloin kevät olisi ehtinyt myös sulattamaan varjoisen alueen ja ne ihan kosken alapuolelle menevät portaat.

Löysimme onneksi parkkialueen läheltä pöydän, josta oli jo lumi sulanut ja johon paistoi ihanasti kevätaurinko. Auringonpaisteessa oli kiva syödä eväitä. Oli hirmuisen mukava päivä ja J:n pipon teksti oli kyllä tilanteeseen enemmän kuin osuva!

 

Ja vielä iloiseksi lopuksi: Meidän pihalla ei ole enää lunta ja minä olen jo päässyt pihapuuhiin! Helmililjat ja krookukset taitaa minulle jo kurkistella... Kukkapenkkejä jo siivoilin ja vähän haravoin, tästä se alkaa! IHANAA!

Aina ei mene putkeen

Joo, ei mene aina niin kuin suunnittelee. Jonkin aikaa sitten hihittelin itsekseni Nannan kuvaavalle kirjoitukselle mönkään menneestä viikonlopusta, mutta nyt osuikin sitten pilkka tavallaan omaan nilkkaan.

Mies lähti lapsuudenkavereidensa kanssa ansaittuun viikonloppuviettoon toiselle puolelle Suomea ja minä jäin lasten kanssa kotiin. Meillä kotiin jäävilläkin oli oikein mukavia suunnitelmia: mummon luona vierailua, synttärikekkereitä, Lego-iltaa, Voice of Finland- finaalia sipsien, poppareiden ja limsan kera sekä kiva retki katsomaan kevään edistymistä. Mutta.

Yrjö halusikin sitten kutsua itse itsensä meille kylään. I rupesi oksentamaan ja Voice-finaalin aikana ei sitten tarvittu poppareita eikä sipsejä, vaan sankoa, moppia, pesukonetta ja äidin syliä. Ja kyllähän minä katsoin  tai lähinnä kuuntelin sen finaalin, mutta ei silläkään ollut sitten niin väliä, koska olisin halunnut että Kim Koskinen tai Saara Aalto voittaa.

Näin keskiyöllä meillä käy pesukone ja heti huomenna soitan aamulla pienen ihanan 2-vuotiaan äidille, että vierailu ei sitten onnistukaan. Sipsit säästyi syömättä, kun kellään ei sitten tehnytkään mitään herkkuja mieli ja keltainen jaffa toimi lähinnä lääkkeenä. Mutta.

Onneksi vatsatauti menee nopeasti ohi ja onneksi se lasten kanssa kotona oleva olen kuitenkin minä. Jos minä olisin 400km:n päässä, olisi minulla sellainen olo että pitäisi olla kotona nyt ja heti. Ja A on ansainnut oman kivan viikonlopun, me kyllä pärjätään!

Ja sitäpaitsi, eihän minun käyny yhtään niin pahasti kun Nannalle; minä olisin ollut kotona lasten kanssa joka tapauksessa, oltiin sitten kipeänä tai ei. Mutta.
Jos minulle olisi käynyt niinkuin Nannalle, olisin varmaan itkenyt totisesti pettymyksen karvaimpia kyyneleitä...

Mukavaa, yllätyksellistä viikonloppua kaikille! Tulppaanikuvat olen ottanut jo aiemmin mutta onneksi ostin tänään ihanan orkidean ruokakauppareissulta ja kivan kyltin sisustuskaupan muuttomyynnistä, joten hyvin tää äiti jaksaa kaikki isot ja pienet vastoinkäymiset!

Ja hei, oli pakko vielä lisätä, ettei I:n oksentelu johtunut lumen syönnistä, en nimittäin vielä kerennyt usuttamaan toista moiseen puuhaan... Mutta tais meidän ihanat tarhantädit ehtiä :):):):):)

Neulotut Bonesit ja kirppislöytö

Oletteko törmänneet muutama vuosi sitten ilmestyneeseen Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjaan? Minä törmäsin kunnolla ensimmäistä kertaa viime syksynä kirjaston kässäkirjojen osastolla ja silloin kirja lähti kotiin luettavaksi. Tein silloin kirjasta kuvassa näkyvät Bonesit. Muutama ohje jäi kutkuttelemaan, mutta kirjaa ei sitten kirjastossa näkynyt.
Toinen törmäys kirjaan sattui jokin aika sitten kirpparilla ja tällä kertaa kirja lähti mukaani omaksi. Joku oli halunnut luopua omastaan ja minä pelastin kirjan oikein mielelläni itselleni.

Olen aina keväisin tosi laiska neuloja. Mulla neulomisinto vähenee varmaankin lisääntyvän auringonvalon myötä! Neulomisen tilalle tulee virkkaamista, pihansuunnittelua, siivouspuuskia, ikkunanpesua, pihahommia...
Joten ne kutkuttavat mallit saa kutkuttaa rauhassa syksyyn saakka. Mutta sitten onkin hyvä napata kirja hyllystä ja tehdä vaikka kirjasta Kotitiikerit!

Olen jo aiemminkin sanonut että mulle riittäis nyt tämä luminen aika ja haluaisin lumien sulavan nyt IHAN HETI! Hauaisin niin pihalle puuhailemaan keväthommia! Olen koko pitkän talven kieltänyt I:a syömästä lunta. Kohta en varmasti enää kiellä vaan suorastaan pyydän ja pyydän vielä kivoja päiväkodin tätejäkin usuttamaan lapsia lumen syötiin jotta päästäisiin penkoista eroon ; )

Hyvä kuvankäsittelyohjelma

Löysin kivan ja selkeänoloisen kuvankäsittelyohjelman osoitteesta www.picmonkey.com. Piti heti vähän testata tuota ohjelmaa, joten nappasin edellisessä postauksessa olleen kuvan ja rupesin leikkimään :)!
 Ihania ominaisuuksia! En ole kuvankäsittelyohjelmia kovinkaan paljon käyttänyt enkä todellakaan ole millään lailla asiantuntija, mutta näin aloittelevana harrastelijana ihastuin tuohon kyllä ihan heti. Kuvia voi kääntää, rajata, tarkentaa, korjata pielessä olevia väritasapainoja tai valotuksia, laittaa erilaisia efektejä ja värityksiä, vaikka mitä!

Ohjelmaa ei  tarvitse asentaa omalle koneelle vaan menet vaan ja rupeat muokkaamaan. Valmis kuva pitää sitten vaan tallentaa omalle koneelle ettei se häviä bittiavaruuteen...

Kaapin uusi ilme

Meillä on eteisaulassa valkoinen kaappi, joka on hankittu alunperin vauvanvaatekaapiksi meidän I:lle. Kaappi löytyi vuosia sitten Kontista ja oli jo tulloin valmiiksi valkoinen. Kaappi oli aluksi meidän makkarissa, mutta nyt se on löytänyt eteisestä oman paikkansa. Muutaman kerran olen vaihtanut kaappiin nupit, mutta nyt ei sitten enää pelkkä nuppien vaihto riittänyt. Olin jo jonkin aikaa miettinyt kaapin ovien maalaamista liitutaulumaalilla mustaksi. Ja koska maalia oli jäänyt jostakin aiemmasta projektista, eikä sitä siis tarvinnut lähteä erikseen hakemaan, oli projekti aika nopeasti aloitettu ja myös hoidettu.

 Musta väri antaa minusta kivaa ryhtiä koko tilaan. Pojista on ollut kivaa piirtää kaapin oviin liiduilla, nytkin kaapissa on I:n ja minun näkemys liikenneruuhkasta, paljon siis autoja! Voi olla, että ovissa on joskus hyviä ajatelmia, synttäritoivotuksia, laulun sanoja, piirrustuksia... Tai siten se on joskus vaan ihan musta. Tykkään jokatapauksessa kovasti kaapin uudesta ilmeestä.

Mukavaa ja toivottavasti ihanan aurinkoista viikkoa! Minä NIIN odotan että loput lumet sulaisi, multasormea syyhyttää kovasti!

Aurinkoinen retkipäivä

Täällä pääsiäismaanantai oli ihanan aurinkoinen ja niimpä mekin saimme idean lähteä retkelle läheiselle pikkusaaren laavulle. Makkarat mukaan, kahvit termariin ja mummon leipomia rahkapullia evääksi. Aurinko paistoi ja oli oikein ihana kevätpäivä. Jään päällä oleva lumikerros oli yöpakkasen jälkeen niin kova, että siinä oli hyvä kävellä. Ja nyös juosta; kun kotiin päästiin, oli jokaisen pojan hiukset märät juoksemisesta. Meno oli välillä ihan kuin orivarsoilla kevätlaitumille päästessä!
Mukavaa pääsiäisen jälkeistä viikkoa kaikille!

Hyvän mielen haaste

Sain hyvänmielen haasteen Mäntylästä. Näin se menee:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Tässä tulee minun kymmenen asiaa ja kaikista tärkein on ensimmäisenä, muut satunnaisesti:

1. A&J&M&I

Minun rakkaista rakkaimmat miehet, ikäjärjetyksessä! Maailman ihaninta ja tärkeintä on se että minulla on oma perhe josta olen aina haaveillut, mies ja kolme ihanaa, maailman parasta poikaa. Yksi maailman paras 10-vuotiaiden, yksi 8- vuotiaiden ja yksi 4- vuotiaiden sarjassa...!

2. Koti 

Minä olen kotihiiri, joka rakastaa olla kotona. Parhaimmillaan se on siivottuna ja sisustuspuuskan jälkeen. Mutta hyvää mieltä se saa aikaan myös hieman epäjärjestyksessäkin. Se on meidän pesä, paras paikka maailmassa. Vähän niinkuin piparitalo....

3. Suku ja ystävät

Ihania, tärkeitä, rakkaita, hyvää mieltä, onneksi!

4. Mökki saaressa

Jos koti on ykkönen, niin mökki tulee seuraavana. Maailman ihanin mökki saaressa, jonne on talvella aina ikävä. Kuva on viime kesänä otettu mökin uimarannasta.

 

5. Tuleva kevät ja ihanat pihajutut

Tulevaa kevättä ja jäiden lähtemistä odotan niin mökille pääsyn kannaĺta, mutta myös siksi, että pääsen pihahommiin.  Kun me aika tarkalleen 7 vuotta sitten muutimme, ei pihassamme kasvanut ruohon lisäksi käytännössä mitään. Olen siis itse suunnitellut, kaivanut, istuttanut ja hoitanut kaikki mitä pihassamme kasvaa. En aiemmin ole ollut mikään pihaintoilija, mutta voi että sitä ihminen osaa muuttua... 

 Mutta eikös sanota, että jos haluat olla aina onnellinen, ryhdy puutarhuriksi. Hyvää mieltä se minulle ainakin tuo!

6.Puuhailu,tuunailu, tekeminen, käsityöt 

Jos jokin mahti maailmassa kieltäisi minulta käsillä tekemisen, nääntyisin varmasti hengiltä. Minun on pakko saada tehdä, tasaisin väliajoin, jotakin käsilläni. Olen huomannaut, että tulen ärtyneeksi, jos en saa jostain syystä tehdä käsilläni hetkeen jotakin. Kuvassa viime talvena jämälangoista neulotut sukat.

7. Uusien asioiden oppiminen

Minä tykkän oppia uusia asioita. uusin oppimani asia on varmaan tämä blogi. En vielä kaikkea osaa, mutta opettelen. Ja kun opin ja huomaan osaavani, saan hyvän mielen. 

8. Ihanat kukat

Tuoreet kukat maljakossa on vaan niin ihana juttu. Varmasti kaikkien parhaimmat on kevään ensimmäiset tulppaanit, ehdottomasti valkoisena. Mutta kuvassa kuitenkin ruusuja...;)

9. Viikonpäivistä perjantai 
Minä olen lähes poikkeuksetta perjantaisin jo aamusta alkaen hyvällä tuulella. Työpäivä sujuu perjantaisin lähes aina helpommin kun esim maanantai... Ja voi sitä onnea kun pääsen kotiin! Ei haittaa poikien järjestämä eteiskaaos tai kaikki välipala-astiat pöydällä... On vaan perjantai ja koko viikonloppu edessä! 

10. Kirpparit

Joskus löytää jotakin kivaa, joskus tekee taas mahtavia löytöjä!  Parasta silloin, kun on huippu seuraa!

Haaste lähtee nyt seuraaviin hyvää mieltä tuottaviin blogeihin eteenpäin:
 Omenapuun alla, Tunnelmaa, Koti asemalla, Anrinko ja My living.
 Kaikki nämä blogit ovat mielestäni kivoja, inspiroivia ja joita olen jo jonkin aikaa tiiraillut, ottakaahan haaste vastaan!

Iloista pääsiäistä!

Kivaa kun on pääsiäinen ja kun on neljä päivää vapaata koko perheellä. Meidän perheen pääsiäiseen kuuluu ainakin:

ulkoilua
hyvää ruokaa
mämmiä ja vaniljakastiketta
suklaamunia
rahkapiirakkaa (tosi hyvä ohje oli muuten Pirkassa, vaihdoin vadelmat vaan säilykepersikkaan ja korvasin pohjan valmistaikinalla ) ja suklaakakkua
lököttelyä
90-vuotis juhlat
...ja kaikkea sitä mitä ei olla vielä edes keksittykään, vaan tehdään sitä mikä tuntuu mukavalle!

 Mitä kuvankäsittelyohjelmaa muuten käytät? Käsitteletkö yleensa kuvat vai pidätkö ne käsittelemättöminä? Minulla on käytössä PhotoScape, jonka käyttöä pikkuhiljaa opettelen. Aika paljon mahdollisuuksia...

Opettelin muuten äsken tekemään tuollaisen kuvakollasiin. Kuvissa tämän vuoden pääsiäistunnelmia. Pienet alut mullassa ovat herneenversoja, ja ne ovatkin kasvaneet oikein vauhdilla, laitoin niitä tänään salaattiin.

Mukavaa Pääsiästä, levätään ja nautitaan kiireettömistä päivistä!

Vuosi sitten virkattua!

Vuosi sitten keväällä aloin virkkaamaan isoäidin neliöitä. Minulla ei ollut mitään suurempaa tavoitetta virkkaamiselleni, ostin vaan Novitan Miami-lankaa muutamia keriä ja aloin virkata. Aluksi ajattelin että tulisko tästä nukenpeitto vai tyynyliina, mutta sitten kun virkkaaminen vaan innosti, aloin varovasti ajatella tekelettäni peittona.

Viime pääsiäistä vietimme sukulaiskierroksella ja autossa istuimme noin 1000 km. Ja arvatkaa vaan syntyikö autossa neliöitä :) Viimein joskus kesän kynnyksellä peiton 150 lappua tuli valmiiksi. Aikamoinen homma oli vielä palojen ompelu ja melkein hirveää lankojen päättely. Mutta viimein minun ihana kesäpeitto tuli valmiiksi!

Peitto ei minusta väreiltään ihan istu minun talvisävyihin ja on ollut talven ajan jemmassa, mutta otin sen nyt esille kun keväisemmät sävyt alkavat vallata kodin. Ja oikeastaan nyt alan vaan odottaa sitä, että pihakeinu saadaan pihalle omalle paikalleen ja saan juoda kevään ensimmäiset päiväkahvit keinussa peittoon kääriytyneenä. Sulakaa lumet nyt!